Pelaillaan l. tehtävät 19 ja 20

Olen todella kehno pelaamaan. Ei vain ole koskaan ollut kiinnostusta. Hesarin tietovisaa joskus ja yhtä hauskaa peliä, jossa piti laittaa USA:n osavaltiot paikoilleen. Yleensä sellaiset pelit kiinnostavat, joissa oppii jotain. Kokeilin Älypään mahjong-peliä ja se oli hauska. Tosi helppo oppia ja addiktiivinen. Aapelin peleihin en päässyt käsiksi yhdelläkään kirjaston koneista. Tulipahan sekin testattua.

Sitten loin hahmon Runeen ja pelasin opetuspeliä siihen asti, että pääsin tappelemaan. Sitten en kerta kaikkiaan jaksanut enää. Rune tuntuu olevan hyvin hidastempoinen peli, mutta se kyllä pitää paikkansa, että sen oppeja voi soveltaa Second Lifeen. Sitäkin on tullut kokeiltua. Aika jännä, miten nuoret pojat viihtyvät tuollaisen pelin parissa tuntitolkulla. Teoriassa meillä on pelaamisaika rajattu enint. puoleen tuntiin, mutta käytännössä pelisessiot venyvät hiljaisina aikoina useisiin tunteihin… Nyt viime aikoina en ole runen pelaajia niin paljon nähnyt jostain syystä.

Luulen kyllä, että nuo kirjoituksen väitteet pätevät melko hyvin Runeen. Kyllähän siinä oppii ainakin kärsivällisyyttä ja muilta tiedon hakemista.