Kuukkeli’s Weblog

Popular web 2.0 listalta pomppasi silmään Twitter-niminen palvelu. Sieltä löysin myös mielenkiintoisen linkin, jossa neuvottiin Twitterin käyttöä kirjastoissa. En oikein päässyt selville, mikä kyseinen palvelu on, mutta kuvittelisin, että se on mobiilikäyttöä varten kehitetty pikaviestin ja mikroblogi - ehkä hieman samaan tapaan kuin Jaiku. Mobiilipalveluita on mietitty PIKI-kirjastoissa paljonkin ja on hyvin todennäköistä, että ne tulevat lisääntymään ja monipuolistumaan.

ReadWriteWeb otsikoista minua kiinnostivat artikkeli GenerationY:stä l. 18-30 vuotiaiden netinkäyttötottumuksista (yllättävää oli, että tutkimuksessa nämä osoittautuivat innokkaiksi kirjaston käyttäjiksi, vaikka eivät kirjoja luekaan!) sekä juttu netin infoähkystä, jonka väitetään olevan hyväksi!

Office 2.0 Databasesta löytyi paljon tutuksi tulleita palveluja kuten gmail, flickr, kalenteri, joten niitä en käy tässä esittelemään. Appappeal vaikutti todella hyödylliseltä, koska palveluiden kuvaukset olivat erittäin perusteellisia. Varmuuskopiointiasiat ovat viime aikoina askarruttaneet mieltäni (mesevirus!) ja valitsin sieltä palvelun Mozy, jota suositeltiin varmuuskopiointiin, koska se tekee kopion automaattisesti jokaisesta tiedostosta, joka tallennetaan tai jota muutetaan. Maksaa 5 dollaria kuukaudessa, joten ei ole kamalan tyyristäkään. 2 gigaa saisi kuulemma ilmaiseksi. Täytyypä kokeilla.

Luin Sheehanin kirjoituksen ja olin hieman ymmälläni. Toki on oleellista, että kirjastot tiedostavat erilaisia web 2.0-palveluja perustaessaan ympäröivän todellisuuden l. sen kulttuurin, johon ovat sukeltamassa sisään, mutta kuinka sen voisi tiedostaa, jos ei ole siinä osallisena. Eikö se tiedostaminen synny juuri tekemisen kautta ja onko se niin vaarallista, jos virheitä tulee tehtyä? Keskustelua oli runsaasti ja kaikkea en ihan jaksanut kahlata läpi. Yleisesti oltiin kai Sheenanin kannalla ja sitä mieltä, että netin kulttuuri(t) pitäisi tuntea paremmin kirjastoissa.

RSS-syötteet tulevat kirjaston sivuille käyttöön ja samoin blogi kirjaesittelyihin syksyn aikana. Wikin käytöstä ryhmätyöprojekteissa olen kirjoittanut jo aiemmin.

Olen todella kehno pelaamaan. Ei vain ole koskaan ollut kiinnostusta. Hesarin tietovisaa joskus ja yhtä hauskaa peliä, jossa piti laittaa USA:n osavaltiot paikoilleen. Yleensä sellaiset pelit kiinnostavat, joissa oppii jotain. Kokeilin Älypään mahjong-peliä ja se oli hauska. Tosi helppo oppia ja addiktiivinen. Aapelin peleihin en päässyt käsiksi yhdelläkään kirjaston koneista. Tulipahan sekin testattua.

Sitten loin hahmon Runeen ja pelasin opetuspeliä siihen asti, että pääsin tappelemaan. Sitten en kerta kaikkiaan jaksanut enää. Rune tuntuu olevan hyvin hidastempoinen peli, mutta se kyllä pitää paikkansa, että sen oppeja voi soveltaa Second Lifeen. Sitäkin on tullut kokeiltua. Aika jännä, miten nuoret pojat viihtyvät tuollaisen pelin parissa tuntitolkulla. Teoriassa meillä on pelaamisaika rajattu enint. puoleen tuntiin, mutta käytännössä pelisessiot venyvät hiljaisina aikoina useisiin tunteihin… Nyt viime aikoina en ole runen pelaajia niin paljon nähnyt jostain syystä.

Luulen kyllä, että nuo kirjoituksen väitteet pätevät melko hyvin Runeen. Kyllähän siinä oppii ainakin kärsivällisyyttä ja muilta tiedon hakemista.

Tässähän päästiin ihan asiaan. Wikisivun luominen oli helppoa ja yhtä mukavaa kuin blogiin kirjoittaminen. Olen juuri osallistunut yhden aika ison selvityksen (SEKO- seudullinen kokoelmayhteistyö PIKI-kirjastoissa) tekoon ja loppuraportin laadintaan työryhmässä ja voin kertoa, että sähköpostilla sen hiominen oli hankalaa ja takkuista. Ryhmäläisten kommenttien etsiminen sähköpostien suosta ja erilaisten versioiden tarkastelu oli työlästä. Paljon olisi säästetty aikaa, jos olisi ollut käytössä tämmöinen ryhmätyöväline. Wikin pitäisi tietenkin olla suljettu, koska muuten ihmiset arastelevat kirjoittaa niihin ja muutenkin keskeneräisten asioiden levittely työryhmän ulkopuolelle ei ole useinkaan hedelmällistä.

Mitä tulee tuohon Stewart Maderin artikkeliin kokousten tehostamisesta wikin avulla, olen hieman epäilevällä kannalla. Tottakai on totta, että kokouksissa puhutaan paljon asian vierestä, muistiot eivät kerro olennaisista asioista, myöhästelijöillä ei ole mahdollisuuksia kommentoida heille tärkeitä asioita ym., mutta silti en usko, että wikin käyttö lopultakaan pelastaa kokousten väsyttävyydeltä. Ihmisten on kuitenkin aina joskus tavattava ja tehtävä päätöksiä yhdessä ja silloin juuri henkilökohtainen läsnäolo on se ainoa keino. Tietysti jossain tapauksissa kokouksen venyessä voisi olla hyvä konsti ilmoittaa, että keskustelu jatkuu wikissä…

Katselin ihan ekana noita kirjastojen asiakkaille suunnattuja wikejä ja ihailin tosi paljon tuota SJCPL:n asiakkailleen kokoamaa aiheopastusta (subject guide). Ajatustapa oli minulle täysin uusi. Tiedonhaun asiantuntijuus oli asetettu mielenkiintoisesti asiakkaiden käyttöön ja näkyville kirjallisessa muodossa. Sivujen teko on sitäpaitsi varmasti opettanut myös neuvontatyötä tekeville paljon. Muutenkin tuo St. James County Public Library tuntuu olevan kehityksen kärjessä. Heillä on mm. hieno kirjallisuusblogi (toteutettu wordpressillä) ja livechat tiedonhakupalvelu.

Sitten aloin selailemaan näitä erikoiswikejä. Matkailuwiki oli ihan asiallinen ja varmasti hyödyllinen, vaikka toki matkailutietoa löytyy hurjan monesta muustakin paikasta, mutta nämä spesiaaliwikit… En millään löytänyt mitään itseäni kiinnostavaa ja kun löysin, se ei suostunut avautumaan. Kokeilin suomenkielistä chiliwikiä- ei auennut, Astrowiki oli kaatunut, wiki-recipe oli täynnä mainoksia. Lopulta päädyin Chinesewikiin ja siellä oli heti yläpalkissa kauniita, nuoria kiinattaria kaupittelemassa itseään.

Wikipediaan ei ole voinut olla törmäämättä, kun tiedonhakuja tekee netistä. Valitettavan usein törmää myös tynkäartikkeleihin, vaikka artikkelien määrä olisikin suurempi kuin Encyclopedia Britannicassa. Se taas johtuu siitä, että wikiin kirjoittavien henkilöiden kiinnostuksenkohteet ovat painottuneet tekniikkaan ja populaarikulttuuriin eikä suuntaudu tasaisesti kaikille tiedon alueille. Erinomaisen johdatuksen ja tietopaketin wikifilosofiaan tarjoaa Tieteessä tapahtuu lehden artikkelisarja vuodelta 2007. Opettajille kannattaa myös vinkata näistä wikejä tiedonlähteenä arvioivista artikkeleista.

Kirjastojen sisäiset wikit ovat hyvä ja kannatettava ajatus korvaamaan mm. ekstranettiä, mutta taitaa olla niin, ettei niiden päivittämiseen juurikaan ole aikaa . Katsoin Minnesotan yliopistonkirjaston wikiä ja ainakaan sitä ei oltu päivitetty sitten toukokuun 2007…

Sitten itse asiaan l. muutamia poimintoja wikihauista viime ajoilta.
- Meedia:

Meedia oli muinainen kuningaskunta, joka sijaitsi nykyisessä Iranissa maan pohjois-länsi ja lounaisosissa. Meedian alue kattoi kaupungit Teheran, Hamadan, Azarbaijan Esfahanista pohjoiseen, Zanjanin ja Kurdistanin. Meedian valtakunta ulottui laajimmillaan aina Keski-Aasiaan ja Afganistaniin asti. Tärkein lähde Meediasta ja sen asukkaista on kreikkalainen historioitsija Herodotos jne

Artikkeli on hyvin lyhyt, alle sivun mittainen ja siis tynkä. Englanniksi artikkeli on monta kertaa pidempi ja mainitsee yhteensä 17 lähdettä, joista muutama vaikuttaa hyvinkin arvovaltaiselta mm. Cambridge History of Iran ja Journal of Assyrian Academic Studies.

- bruksismi l. hampaiden yöllinen narskuttelu: ei artikkelia suomeksi ollenkaan, englanninkielinen kyllä löytyy http://en.wikipedia.org/wiki/Bruxism, mutta arvioidaan “start-rated” keskusteluissa ja mielestäni lähteet ovat melko vanhoja ottaen huomioon, että tutkimusta tehdään koko ajan mm. Ruotsissa Karoliniska instituutissa ja viitteitä tieteellisten lehtien artikkeleihin löytyy vaikka kuinka paljon googlella. Harmi vain, että niihin ei kokotekstinä pääse tietenkään käsiksi. Nämä työkalut artikkeleiden kirjoittajilta puuttuvat myös, joten siltä pohjalta voi tehdä johtopäätöksiä tieteellisen tiedon tasosta wikipediassa.

Ja sitten niihin wikisuunnittelumalleihin. Valitsin tietysti WIkiZenMasterin, joka tekee artikkeleisa visuaalisesti kiinnostavampia ja selkeämpiä lisäämällä kuvia, kaavioita, jäsentelemällä tekstiä, lisäämällä otsikoita jne. Kyllä tälläisistä suunnittelumalleista tai ainakin niihin tutustumisesta olisi varmaan hyötyä, jos päättäisi perustaa oman wikin jostain aiheesta.

Olin tuossa viime viikonloppuna Tukholmassa ja kuulin akateemisissa piireissä huhuja pelottavasta asiasta nim. web 3.0:sta. Yksi brasilialainen kirjastoalan opiskelija oli tulossa Ruotsiin tekemään tutkimusta aiheesta. Kuulosti aika omituiselta, kun tuskin olemme täällä totutelleet ajatukseen 2.0:sta. Tein haun ja löysin jotain aiheesta mm. tälläistä. Wikipedia tuntee myös käsitteen, mutta aika ristiriitaiselta mielipiteet tulevaisuudesta vaikuttavat. Jotain sekavaa 10 Mbitin kaistan, vektorigrafiikan, mobiilitekniikan tehostumisen, tekoälyn, semanttisen webin ym. asioiden tiimoilta kykenin kyhäämään päähäni, mutta mitään selvää kuvaa en käsitteestä kyllä saanut. Yllättävää oli se, että asiasta on alettu puhumaan jo vuonna 2005!

Tageistä minulla on kanssa jotenkin ristiriitainen olo. Kun tässä linkissä Thirteen Tips for Effective Tagging sanottiin, kuinka tulee käyttää niin paljon kuin mahdollista samoja sanoja kuin muutkin, niin sitten taas tässä Slideshare-esityksessä väitettiin, että “beehive”-ilmiössä on aivan sama, mitä sanoja kukin käyttää. On vähän ristiriitainen olo näiden väitteiden suhteen, kun ei ole kauheasti käytännön kokemusta tageistä.

Arvasin tämän, että tulen aivan hulluksi tästä sovelluksesta. On jo pidemmän aikaa ollut tavoitteena alkaa tutkimaan tarkemmin, mutta ikinä ei ole ollut aikaa. Nyt on kurssin seurauksena pakko ja luultavasti tulen olemaan koukussa lopun ikääni. Toivon myös, että saamme tästä järkevän sovelluksen kirjastomme jo yli 600 kirjaesittelyn vuorovaikutteiseen käyttöön.

Ei pysty liittämään sitä widgettiä tänne wordpressiin ikävä kyllä. Kyselyjäkin oli tänne tullut, mutta keskustelu suljettiin jo maaliskuussa 2008. En tiedä miksi?! Mutta tässä linkki luettelooni: http://fi.librarything.com/catalog/kuukkeli.

Kokeilin BookSuggesteria ja UnSuggesteria. En saanut kymmeniin hakuihini juuri mitään järkeviä tuloksia. Varsinkin UnSuggester osoittautui pelkäksi nollaksi. Kokeilin kuitenkin kansainvälisestikin melko tunnetuilla teoksilla kuten Interpretation of Dreams, Third Chimpanzee, The Black Swan jne. Library Thing kaipaa selvästikin lisää sisällön tuottajia.

Näiden tehtävässä annettujen linkkien perusteella (How libraries are using LibraryThing, Librarians who LibraryThing ) me voisimme aivan hyvin ryhtyä käyttämään tätä palvelua sen sijaan, että ostaisimme sen joltain kaupalliselta taholta, mutta tätä täytyy pohdiskella vielä yhdessä Antitädin kanssa jokunen tovi.

Tämä palvelu oli täysin uusi tuttavuus ja täytyy sanoa, että hämmästyin sen hyödyllisyyttä. Tällä tavoin voi tutustua todella korkeatasoisiin kansainvälisiin presentaatioihin, vaikka ei ole mahdollisuutta matkustaa paikan päälle. Nimenomaan esiintyjän ääni luo läsnäolon tunteen ja voi melkein kuvitella olevansa toisella puolella maapalloa kuuntelemassa esitystä.

Parhaita esityksiä voisi katsella vaikka kuinka paljon, mutta kaikkia en kyllä saanut auki, vaan ne jäivät lataamaan ikuisuuksia. Omaa esitystä ei ollut mitään järkeä laittaa sinne, olivat niin tasokkaita kaikki, mutta tuo lainaamismahdollisuus pitää pitää mielessä.

Kuvapalveluita onkin jo tullut käytettyä. Googlen Picasa webalbumeita jo vuoden ja nyt tätä Flickriä toukokuun alusta lähtien. Valitsin sieltä tämmöisen kuvan:

Todella hyödyllinen tuo vinkki “creative commons”! Tässä on täydet ei-kaupalliset käyttöoikeudet.

Yritin liittää suoraan flickristä tätä kuvaa wordpressiin, koska siellä on sellainenkin mahdollisuus, mutta se ei onnistunut. Tuossa aiemmassa kirjoituksessani Menin vähän asioiden edelle kerroin ottamastani Flickr-tunnuksesta ja sivuillani näkyy yksi albumi, jonka olen sinne lisännyt. Picasassa minulla on kirjastoaiheisia albumeita kaksi Pälkäneen uudesta kirjastosta ja Turun uudesta pääkirjastosta. Kirjastosovelluksia olen siis jo käyttänyt

Kuvapalveluiden taso on todella vaihteleva jos vertaa Flickriä ja Googlea. Flickrissä kuvat ovat isoja ja ne voi printata sieltä ihan kunnollisina, Googlessa valitettavasti ei. Flickriä voi siis käyttää jopa varmuuskopiointiin. Toivon todella, että saan sen kurssin lopuksi luvatun Flickr-lahjakortin…

Nyt pitäisi olla puolessavälissä tehtävänannon mukaan, mutta minun laskujeni mukaan ei ihan. Tämän tehtävän jälkeen on jäljellä vielä 12 asiaa… Paljon on tässä kokeiltu ja opittu, mutta kova urakka on vielä edessä ennen kesälomaa. Loman jälkeen ei oikein huvittaisi rästitehtäviä ruveta tekemään. Sitäpaitsi kesällä on aina niin kiire töissä, ettei olisi aikaakaan.

Bloggaaminen tuntuu ihan luontevalta, olenhan kirjoittanut nettiin jo vuodesta 1999 säännöllisesti lähes kerran viikossa. Tästä olen kertonut ihan ensimmäisessä blogikirjoituksessani Alkuverryttely. En kylläkään osaa sanoa, jatkaisinko tätä ihan henkilökohtaisten asioiden esittelemiseen. Kirjaston kirjallisuusblogi on työn alla ja se varmasti tulee jossain vaiheessa käyttöön.

Syötteidenlukuohjelmissa ja delissä en näe mitään huonoa omalta kannaltani. Tosi helpottavaa, kun linkit ovat nyt joka koneella käytössä ilman kirjanmerkkien lataamista. Täytyy vain tutustua käyttöliittymään tarkemmin ja kaikkiin delin hienouksiin. Syötteitä luen juuri kuin sanomalehtiä, mutta edelleen käyn myös suoraan lehtien sivuilla, koska kyllä uutisiin saa aika pinnallisen tuntuman pelkästään syötteitä lukemalla. Hyödyllisiksi ne joka tapauksessa ovat osoittautuneet aivan samoin kuin ampparit.comin käyttöönotto n. vuosi sitten. (vrt kirjoitus RSS-urakointia ).

Suhteeni verkkoon ei ole sen kummemmin muuttunut enkä ole kokenut laittaneeni itseäni sen enempää likoon kuin ennenkään. Ehkä hivenen varmempi olo on näiden uusien sovellusten suhteen, kun on tullut kokeilluksi enemmän.

Tosi vaikea on löytää kurssilaisten blogeja, joissa olisi edetty jo tähän tehtävään ja joita en olisi kommentoinut aiemmin. Löysin Kaskeis-nimisen blogin, jossa oli ehditty jo tehtävään 14! Kun en löytänyt toista kurssiblogia, johon en olisi kirjoittanut ja jossa oltaisiin tehtävässä 11, niin kirjoitin Tuulessa-blogin Pohjakosketus-kirjoitukseen kommentin.